Kamala olo. En taaskaan tiedä mitä tehdä.
Halusin eilen lähteä täältä. Typerä tyttö. Näin siinä sitten kävi, tässä sitä kirjoitellaan taas jotain ulinapostausta ja vingutaan elämästä. Olisinpa päässyt lähtemään.
Ystävä tänään sanoi että meidän ystävyys on yksipuolista. Kun mä en muka puhu sille mitään, en kerro sille yhtään mistään ikinä. Kyllä mä yritän - yritän todella kovin, mutta en mä enää vaan osaa. En mä osaa kertoa toiselle milloin on paha olla, en osaa sanoa milloin sattuu niin ettei jaksa enää elää - kun mä en vaan enää osaa olla sellainen. Tarpeeksi kauan sairasttettua tätä mulle on tullut turtunut olo - ei sillä enää ole mitään väliä miltä musta tuntuu.
