Tässä vitun maailmassa ei oo mitään järkeä. Herään joka aamu, teen samat toimet eri järjestyksessä, lähen ajelemaan ja illalla painun nukkumaan. Ja se kaikki sekoittaa mut.
Mä en tiedä kuka mä olen, mimmonen mä olet ja mitä mun pitäis tehdä. Mä haluaisin olla edelleen se sama ihminen josta Niko välitti, mutta ymmärrän etten saa sitä välittämistä enää koskaan takasin sen jälkeen kuinka arvottomana sitä pidin. Ja olen pitänyt. Kaduttaa niin kamalasti, mutta kerran särjetty on entistä vahvempi.Ikävöin sua Niko niin kamalasti että meinaan kuolla. Rakastan sua.
Haluaisin löytää jonkun joka kelpuuttais mut ja tekis musta ehjän. Jonka kanssa mä voisin tehdä sen kaiken mitä oon aina suunnitellu. Mutta mä en kelpaa kellekään tälläisenä rumana ja likaisena sisältä.
Jonakin päivänä kaduttaa.
torstai 11. lokakuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)