tiistai 31. maaliskuuta 2009

Vihaan välittämistä


Mm. Ahdistaa. Sain erään ehkä takaisin. Ehkä. Saa nyt nähdä.

Ja mä olen nynny ja kaikkea enkä lähdekään.
Kyllä mä vielä joskus. Eikä se ollut rohkeudesta kiinni.

Ja mä satutan itseäni taas.

Ja mä en kestä. Auttakaa.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

ehkä mä selviän.





No kun on se kauhea lasinen lapsuus
ja annettu huonot eväät
niin on valmiiksi pilalla kaikki

ja oot liian hauras
sun omasta mielestä
kestämään elämää täällä

Se kaikki on sinusta kii

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Alkoi pelottaa ja ahdistaa.



Tänään on hyvin yksinäistä. Oikeastaan yksinäisempää kuin koskaan. Ymmärsin tänään, että mulla ei ole ketään. En halua nyt aloittaa mitään teinivinkumisulinaakunkukaaneirakastamua, mutta tuntuu aika pahalta olla ihan yksin. Eikä kukaan oikeasti tiedä miltä musta tuntuu, koska kukaan ei välitä.

Motivaatio paranemiseen on kyllä hyvin nollassa, jopa miinuksen puolella. Plussat lähtemisen vuoksi on kyllä korkealla. rehellisesti, ihan rehellisesti sanottuna (ilman yhtään itsesääliä) kukaan ei oikeasti välittäisi kun mä lähden.

Mitä jos kuolen ihan yksin?


Anteeksi, en saa sanottua mitään järkevää kun sattuu taas niin paljon.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Hello, goodbye.

Kova ahdistus. Surettaakin. Sellainen normaali olo. Ei mitään uutta koskaan. Viilsin eilen. Vai oliko se sitä edellisenä päivänä? En pysty muistamaan, päivät kuluu, mutta mä en kykene saamaan niistä enää mitään. Kuitenkin, mä viilsin kolme kertaa. Se on hyvin vähän, mutta silti suutuin itselleni. Munhan piti lopettaa viiltely. Piti. Täytyi. Lipesin kuitenkin, niin kuin aina.

Mä yritän niin kovasti löytää asioita joiden takia jaksaa. En mä haluaisi luovuttaa, mutta mun kai täytyy. Mä olen koittanut sanoa muille, että mä olen voimaton ja ihan rikki, enkä jaksa enää yksin tätä oloa. Mä olen koittanut, mutta en ole kuitenkaan saanut sanotuksi.

Mietin joka päivä nykyään, että mikä mussa oli lopuksi niin vialla, etten kelvannut erään ihmisen elämään edes vähän. Kyllä mä tiedän että mussa on vikaa paljon ja että mun kanssa on hankalaa olla millään tavalla, mutta kuvittelin jotenkin että tämä ihminen olisi jotenkin erilainen. Mutta kyllä mä ymmärrän sen oikein hyvin että en kelpaa toisen elämään edes vähän.

Ystävä tänään sanoi, että mä en ikinä kuuntele ketään enkä välitä muista kuin itestäni. Koski erittäin kovaa. En osannut sanoa mitään vastaan, en pystynyt puolustautumaan, koska sattui niin kovaa. Mä olen aina ajatellut että vaikka mä joskus keskityn itseeni täydellisesti niin silti osaan viimeistään kovimman hädän edessä auttaa ja tukea. Olen ajatellut, että mä osaan olla läsnä aina tarvittaessa. Olen kuvitellut itsestäni aika paljon liikaa.

Anteeksi että mä olen tälläinen. Mä olen niin kovin pahoillani. Kaikesta. Anteeks.

Anteeksi.

torstai 5. maaliskuuta 2009

sekavaa

Annoin itselleni luvan alkaa välittää eräästä ihmisestä. Kuitenkin heti kun sain ja aloin välittämään tämä ihminen torjui mut täysin. Tai ei torjunut, hylkäsi vain. Pyyhki pois elämästään. Se teki aika kipeää. Osasin mä odottaa sitä, mutta silti se koski. Hylkäämiseen kun ei voi koskaan valmistautua riittävästi. Kaipaus on aika suuri.

Välitän.

Ikävöin.

Ahdistun.

Rakastan.


kaikkionihanhyvin,eiksje?