Annoin itselleni luvan alkaa välittää eräästä ihmisestä. Kuitenkin heti kun sain ja aloin välittämään tämä ihminen torjui mut täysin. Tai ei torjunut, hylkäsi vain. Pyyhki pois elämästään. Se teki aika kipeää. Osasin mä odottaa sitä, mutta silti se koski. Hylkäämiseen kun ei voi koskaan valmistautua riittävästi. Kaipaus on aika suuri.
Välitän.
Ikävöin.
Ahdistun.
Rakastan.
kaikkionihanhyvin,eiksje?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
On hyvä välittää, hyvä rakastaa. Mutta musta tuntuu pahalta, että sua ahdistaa. Toivon, ettei se ihminen olisi vain pyyhkinyt sua elämästään. Sä et ansaitse sellasta unohtamista.
Paljon voimia. Olet tärkee ja rakas<3
Lähetä kommentti