Teidän ei koskaan pitäisi kääntää rakkautta tuhannelle kielelle,
teidän ei edes kannattaisi yrittää.
Te hukutte niihin samoihin järviin ja samoihin jokiin,
joiden jään kuuluisi kestää.
Olen lapsi vaikka minulla olisikin aikuisten kengät.
Ja heti, kun pääsen tuon oven ulkopuolelle minun poskilleni valuu kyyneliä.
Kyyneliä jotka ovat kevyempiä kuin osasin odottaa
Kuka tahansa saattaisi rakastaa tätä kevättä.
Rakastaa sumua aamuisin peittämässä mustia kohtia elämästä.
Tiellä on jäätä.
Minun sanani ovat takertuneet roskiin,
siksi ne kuulostavat niin vastenmielisiltä ja itsekkäiltä.
Minun luottamukseni on kuin kolmiodraama näillä käytävillä.
Kun yksi itkee, toinen kieltää ja kolmas pyytää anteeksi.
Sinun ei pitäisi uskoa minuun.
Sinun ei pitäisi päästää minua pakenemaan kaulahuivin ja hiusten taakse.
Tämähän on todellisuutta, ymmärrätkö?
Tuntemattomat ihmiset eivät tutustu bussipysäkillä.
He eivät rakastu koska pitävät hauskoista sanoista vanhoissa aikakausilehdissä.
Sinä et vain ymmärtänyt,
eikä se tarkoittanut koskaan sitä ettet välittäisi.
Mutta nyt kun vihdoin ymmärrät
alat todella tarkoittaa sanoillasi sitä ettet välitä.
Minä olen yrittänyt kertoa itsestäni ulkopuolisena.
Olen yrittänyt pitää elämäni ja ajatukseni vain sanoina valtatien mainoskylteissä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti