Hölmöstä rakkaudesta

Ostin suuren paketin laastareita kaupasta ja paikkasin itteni. Kesän takia. Ehkä kai vähän jopa toisen ihmisenkin takia. Muutamien viikkojen päästä voin ottaa ne pois ja katsoa miten on parannuttu.

Useimmiten kuitenkin nykyään hymyilyttää. Usein se on sellaista sielutonta. Jos ei hymyilytä, ei ajatukset pääse kuitenkaan karkailemaan liian pimeisiin kohtiin elämässä.

En mä ajattele muuta kuin kahta asiaa. Sellaisia turhia ja saavuttomia asioita ne on, mutta asioita kuitenkin jotka on kauniita.

Nään niin paljon erään ihmisen eteen, ettei oo tosikaan.

Mä odotan ja pelkään sun näkemistä. Toivottavasti meillä menee hyvin.



Hr. Hymyä etsiskellessä vieläkin... :)