Monia tiloja

On koskenut taas suunnattomasti. Rajatiloja, huokauksia ja pitkiä päiviä. Paljon pahaa oloa jonka kanssa ei mahdu tähän päähän. Jotenkin on niin tyhjäolo, mutta silti niin täysi että tuntuu kuin räjähtäisi.

Kamalaa ikävöintiä, itsensä vihaamista, sortumista ja itkua viimepäivät taas olleet. Tekis mieli satuttaa taas.
Mutta sitten joku huomaa ja saa tietää.

Mä en voi olla tässä maailmassa ainut joka tekee näin

Taas mä aloitin sen. Taas vaikkei sais.

"No näytä onko sulla kädessä edes mitään!" Ja minähän näytin.
"Säälittävää tommonen, luuletko sä olevas jotenkin kova kun kätes auki pilkot?" Niinpä niin.
"Sano se ääneen, teetkö sä sitä?" Voiko olla noin vaikeaa käsittää että ei sitä pysty sanomaan.
"Onko tota muualla?" Luuletko että mä totuuden kertoisin?

Ja kaikista pahinta on se että joku on vain hiljaa eikä sano mitään.