On koskenut taas suunnattomasti. Rajatiloja, huokauksia ja pitkiä päiviä. Paljon pahaa oloa jonka kanssa ei mahdu tähän päähän. Jotenkin on niin tyhjäolo, mutta silti niin täysi että tuntuu kuin räjähtäisi.
Kamalaa ikävöintiä, itsensä vihaamista, sortumista ja itkua viimepäivät taas olleet. Tekis mieli satuttaa taas.
Mutta sitten joku huomaa ja saa tietää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti