Viilsin tänään. Monta kertaa. Olin niin typerä, että valitsin viiltämisen ja erään ihmisen väliltä viiltämisen. Mulla oli niin järkyttävä olo että en kestänyt olla. En myöskään kaikessa tuskassa ja ahdistuksessani pystynyt näkemään sitä ihmistä. Pelkäsin niin älyttömästi että mä en pysy kasassa. Kun niin useasti nykyään hajoilen. Enkä haluais selitellä kenellekkään. Siksi mä valistin viiltämisen. Täytyy selitellä itselleen omaa typeryyttään.
Pelkäsin että ne haavat eivät tyrehdy. Itkin ja panikoin. Olin suorastaan hysteerinen. Sitten nukahdin. Herätessäni koko lattia oli veressä. Ja haavat olivat rumia. Mä en ole koskaan viiltänyt niin rumia haavoja. En koskaan. Vihaan itseäni. Miksi mä olen tälläinen?
Tahtoisin jo mennä. Mutta en voi vielä. Täytyy jaksaa kärsiä vielä vähän. Sitten saan maailman kauniimmat siivet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti