Pelosta rakkauteen

Pelko on ilkeä asia. Pelkää asioita, jotka tekee heikoksi ja sitten vielä yllyttää pelkoa typeriin tekoihin. Ei nää, että ei ole syytä pelätä, että pelkää turhaan. Yhdestä pelosta pääsee, toinen tulee lisää. Toiset pelkäävät pimeää, toiset yksinäisyyden luomaa tyhjää oloa, toiset pelkäävät aamun ensimmäisiä säteitä jotka herättävät aamusta toiseen, toisen pelkäävät rakastaa, toiset menettää jotain rakasta. Ja silti ihminen antaa peloille vallan ja antaa niiden kahlita ja järjestelmällisesti tuhota tunteitä ja mahdollisuuksia elämässä, pelon nimissä.

Pelko tappaa sen mikä on olemassa ja mikä on hyvin. Ja kun sinulle sanotaan, että pelkäät turhaan, mä olen tässä aina ja suojelen sua pelolta, toinen lausuu mitättömiä sanoja, koska itsekkin pelkää. Toinen saattaa pelätä samaa tai eriasiaa, mutta pelkää silti. Ja pelko tekee ihmisen heikoksi, eikä heikko ihminen voi suojella toista vielä heikompaa ihmistä.

Liian helposti pelko saa yliootteen. Pelko pääsee jopa rakkauteenkin asti. Se ujuttaa vaivihkaa kyntensä rakkauteen saakka, eikä paluuta enää ole.

Rakkaus on todella vaikea ja monimutkainen asia. Monesti vasta jälkeenpäin tajuaa,
ettei suuri hullaantuminen ja ihastus ollutkaan sitä rakkautta.
Luulee olevansa rakastunut, ja sanoo toiselle rakastavansa.
Etenkin suhteen lopussa tietää, ettei kyse ollutkaan siitä suuresta rakkaudesta vain pikemminkin alkuhuumasta, alitajunnassa taitaa tietää tämän koko ajan.

Suuressa rakkaudessa on kyse luottamuksesta. Että luottaa toisen aina olevan vierellään ylä- ja alamäissä.
Luottaa toiseen kun tämän näkee ja silloin kun tätä ei näe.
Luottaa siihen, että huonon päivän jälkeen tulee taas hyvä päivä.
Rakkaudessa on oltava valmis luopumaan tullakseen toista vastaan - tekemään kompromisseja.
Tuntee olevansa valmis luopumaan kenties itselle tärkeästä asiasta ollakseen yhdessä.
Oikean rakkauden tullessa on valmis antamaan paljon itsestään, menneisyydestään, nykyisyydestään
sekä tulevaisuudesta, vaikka asioiden sanominen tekisi joskus kipeää.
Ilman epäilystä ottaa toinen elämän halki kestävänä kumppanina.
Sanoa "Tahdon" ja todella sydämestään tätä tarkoittaa.

Nähdään, huonoinakin hetkinä ja tapeltaessa, toinen kuitenkin niin kauniina juuri omana itsenään.
Rakastuneena on valmis ymmärtämään toista, silloinkin kun ei aina ymmärrä. Osattava asettaa itsensä toisen asemaan.
Rakkaus vaatii aikaa ja molemminpuolista jatkuvaa työtä kehittyäkseen ja kasvaakseen yhä suuremmaksi.
Rakastuneena tuntee lopultakin olevansa kotona. Vihdoinkin.