Miks mä olen tälläinen. Mä haluan olla jotain muuta ja en mitään.
Parantakaa mut. En mä paljoa pyydä. Mua väsyttää. Mä en jaksa taas ollenkaan.
Mä taidan taas alkaa upota. Jos ihmeparantumisia olisi, mä tarvitsisin semmosen. Vaikka muhun ei taida enää tehota mitään.
Mä en halua nähdä ketään. Mä en halua puhua kellekkään tahi varsinkaan koskea keneenkään. Mä en halua enää olla se jota tuijotetaan kieroon. Mä en jaksa puhetta. Mä en jaksa huomiota. Kaikki pienikin - hyvin pieni saa mut väsymään, ja niinä hetkinä jolloin mulla on enemmän mä lopun nopeammin.
Eikä kukaan tiedä kuinka mun kanssa pitäis olla - tai suhtautua. Ne ei taida jaksaa enää.
Mä en halua enää herätä aamuisiin auringon polttaviin säteisiin tai pitää kädestä kiinni ihmistä joka on mulle merkityksetön. Mä haluan vain nukkua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti