Sattuu aivan mielettömästi. Olen niin loputtoman kyllästynyt rakastamiseen. Ja siihen että sattuu. Ja silti haluan rakastaa enkä suostu päästämään irti. Mä en kyllä selviäis päivääkään ilman että ajattelisin Häntä. Se on ainut ihminen koko maailmassa jonka takia mä jaksan vielä seuraavaan päivään. En suostu lähtemään tästä maailmasta ennenkuin tiedän, että Hän ei rakasta. Mua. Koskaan. Ikinä.
Tänään kaveri puhui jotain viiltelystä. Leikillään. Esitti että viiltelee itseään. Raapi kynnellä valtimon kohdalta ja valitti hetken päästä että "aijai kun koskee" ihan tosissaan. Meinasin alkaa itkeä. Hetken päästä poistuinkin luokasta vessaan ja viilsin. Useasti. Itkinkin vähän. Eikä kukaan huomannut mitään. Tekee pahaa kun joku pilailee aiheella, eikä ymmärrä että se on joillekkin todellista. Viimeinen keino jaksaa. Ihmisten on kovin vaikea tajuta että silpomiseen (kuulostaa mun korvaan paremmalta) voi jäädä koukkuun. Ja useasti siihen jääkin. Lopettaminen on mielettömän vaikeaa. Viiltely on minulle pakokeino, tapa jolla saan unohdettua tuskani ja ahdistukseni hetkeksi. Viiltelyn avulla jaksan seuraavaan päivään. Haluaisin lopettaa, tietenkin. Yksin en vain pysty.
Välillä (useasti) toivon että joku huomaisi oloni, tilani ja kysyisi että onko mulla kaikki hyvin. Joku sellainen kysyisi jolle voisin myöntää sillä hetkellä, että ei, ei kaikki ole läheskään hyvin. Ja sitten se ihminen olisi siinä eikä jättäisi mua yksin kaikkien kiputilojeni kanssa. Mutta ei tässä maailmassa ole sellaista ihmistä joka niin tekisi. Kun ei kukaan välitä eikä pysty (halua) ymmärtämään.
Ps. Kaverin 14-vuotias sisko joutui osastolle reksian takia. Tuli aika hirveä olo. Niin pieni ja heiveröinen. Raukka ei ole syönyt kahteen kuukauteen yhtään mitään. Voi pikkuista.
Edit. Alkoi oksettaa ja koskea. Pakko viiltää taas. Mä vihaan tätä oloa. Vihaan. Vihaan.
2 kommenttia:
Voi sinua..
Tuntuu niin pahalta lukea, että sulla on paha olla..
Sitten sun on parempi pitää kiinni ja rakastaa, vaikka se sattuu. Se on parempi vaihtoehto loppupeleissä, kuin päästää irti. On parempi yrittää ja jaksaa toivoa, että vielä jonain päivänä kaikki on paremmin..
Mä keskustelin eilen yhden kaverin kanssa viiltelemisestä.. Se mesessä paukautti yhtäkkiä, että "mitä ideaa viiltämises on? mitä jotku saa siit?" Sitten vastasin siihen, että kaipa se helpottaa, kuin oisin puhunut jostain muusta kuin itsestäni. Hän sitten totesi, että heittävät kaverinsa kanssa läppää asiasta.. Suutuin.. Ja hän varmasti huomasi sen.. Ja jos tajuaa, miksi suutuin, olen kusessa. Mutta.. niin.
Sattuu, kun vakavilla asioilla vitsaillaan, varsinkin kun joillekin se on jokapäiväistä.
Mä olen pahoillani, että sun kaverisi teki niin ja sai sen takia sut viiltämään..
Ja kyllä.. viiltämiseen jää koukkuun... ainakin minä jäin, olen jäänyt ja edelleen viillän joka päivä, koska en vain voi olla viiltämättä.
Paljon voimia sinulle, lämmin halaus, yritä jaksaa seuraavaan päivään<3
TAHTOISIN AUTTAA SINUA: )) Tiedän että olet varmaan viisitoista minä kaksitoista mutta silti . Vastaa minulle tähän kp21660@gmail.com jos sinä haluat jutella , minulla on kyllä aikaa tai jos olet IRC-Galleriassa niiin minun nickini on : MONSTERI`` Voit laittaa minulle tuonne viestiä ihan koska vain haluat :)) Jaksele
Lähetä kommentti