Tahtoisin niin kovasti.
Kelvata ihmisille.
Yhdestä asiasta olen hyvin ylpeä. En ole viillellyt muutamaa päivään. En ainuttakaan kertaa. Tänään kapungilla ollessani mua ahdisti ihan mielettömästi ne kaikki ihmiset ja menin sitten kauppakeskuksen vessaan. Istuin sielä vessassa hyvin pitkään terä kädessäni (säilytän yhtä terää aina mukana näitä tilanteita varten) ja mietin pitäisikö viiltää. Samalla siinä miettiessäni kävin jokaisen viiltoni läpi, muistelin kenen takia minkäkin olin viiltänyt. Muutamat ihmiset olivat saaneet aika paljon viiltoja. Lopuksi en kuitenkaan viiltänyt, lähdin vain nopeasti kotiin itkemään.
Vihaan itseäni. En halua olla tälläinen. En halua olla rikkinäinen, itsetuhoinen, kuoleva paska, joka on liian raukka elämään tätä elämää. En halua rakastaa. En halua aina menettää kaikkia ihmisiä, koska en pysty päästämään heitä lähelleni. Vihaan itseäni aivan mielettömästi.
Haluan kadota. Kuolla.
Tahdon pois täältä. Pois pois pois. Kuolla pois. Kuolla äkkiä.
En pysty sanomaan mitään muuta. Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti