keskiviikko 17. joulukuuta 2008
salaa iltaisin meistä haaveilin
En oo viiltäny kertaakaan tänään. Enkä eilen. Olen kovin ylpeä itsestäni. Nyt olo on huonontunut. Moneen päivään en oo päästänyt tätä oloa ulos, siks se taas tulee niin isona ja tukahduttaa mut. Tappaa mut.
Olen jättänyt viiltämättä Hänen takiaan. Hän varmaan ajattelisi että olen kovin lapsellinen viiltäessäni. Enkä halua olla lapsellinen Hänen silmissään missään tapauksessa.
Olo on jotenkin turta. Ajatukset on sekavia ja ahdistavia. Haluaisin nukkua, mutta en voi. Haluaisin viiltää. Haluaisin kuolla. Haluaisin lopettaa tän kivun. Mäkun en kuulu tänne. Mun ei kuulu olla olemassa. Mä niin kovasti haluaisin olla sellainen että kelpaisin Hänelle. Kelpaisin tähän maailmaan. En vain koskaan tule olemaan sellainen.
MÄ EN JAKSA.
EN VAIN JAKSA.
KUULUUKO MUN EDES JAKSAA?
no ei tietenkään. mä olen vapaa kuolemaan.
EN JAKSA OLLA
RUMA LIHAVA KUVOTTAVA SAASTAINEN LIKAINEN RIKKINÄINEN ITSERAKAS ITSETUHOINEN ÄLLÖTTÄVÄ HALVEKSITTAVA SAAMATON AHDISTUNUT
mä en vain jaksa enää
päivääkään
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyvä ettet ole viiltänyt.
Mäkin olen ylpeä susta.
<3
Toivottavasti tukahduttava olo menee ohitse, tai saat jonkin toisen tavan purkaa pahaa oloasi kuin itsesi satuttaminen.
Ja sä kuulut tänne, sun tulee parempi olla vielä joku päivä.
Kyllä sä jaksat.
Mä toivon, että sä jaksat.
Yritä jaksaa.
Vielä päivä.
Ja toinen.
Kolmas.
Kuukausi.
Vuosi.
Halaus ja voimia.
Olet tärkeä<3
Älä luovuta.
Lähetä kommentti