Mä en kestä. En kestä. Minuuttiakaan. Mä olen niin kyllästynyt tähän kipuun.
Haluaisin niin kovasti päästä ihmisiä mun lähelle, mutta en pysty. Pelkään sitä menettämistä ihan liikaa. Muksuna itkin aina autossa kun jäin sinne yksin. Äiti saattoi vaan mennä tankkaamaan tai jotain muuta vastaavaa ja mä itkin hysteerisesti. Pelkäsin että se ei tule enää koskaan takaisin ja mä joutuisin istumaan siinä autossa loputtomiin. Pelkäsin aina että mut hylätään. Se pelko oli kamalaa.
Haluaisin viiltää. Pakko viiltää että tää kipu menee hetkeks pois. Haluaisin kuolla. Haluaisin että nämä kädet mun kaulalla katoais.
Mä tahtoisin jo saada ne siivet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti