No angst.

Kamala vitutusahdistus.

Vituttaa kun noin koulun sivut kiikkuu mun nenän edessä jatkuvasti ja mua ahdistaa koko pulju.

Vituttaa kun kaks saatanan rumaa ihmistä on löytäny toisensa ja on onnellisia, miksen mäkin voisi.

Vituttaa kun täytyy mennä sinne työharjotteluun ja en osaa mitään ja sitte en pääse näyttöä läpi.

Vituttaa kaikki.

Vituttaa on arvet on niin rumia ja haalistuneita ja noi uudet on helvetin punaisia.

Vituttaa kun tää uus kone jo vittuilee mulle.

Vituttaa ku on niin yksin.


Ahdistaa kun oon niin ruma.

Ahdistaa kun en kelpaa kenellekkään.

Ahdistaa kun aina pilaan kaiken.

Jopa ne tärkeimmät ihmissuhteet.

Ahdistaa kun oon niin saamaton.

ahdistaa ja vituttaa olla olemassa.



Tahtoo kuolla.
Ei mulla muuta asiaa ollutkaan.
Ainiin, olen kovin surullinenkin vielä