I flirt with suicide.

Mä olen uskomattoman väsynyt. Mä en tiedä enää miten jaksaa seuraavaan päivään.

Jokainen päivä on kamalaa ponnistelua, en muista edes milloin viimeeksi olisin ollut onnellinen. Tai edes milloin olisi ollut "hyvä päivä". En muista milloin olisin tuntenut aidosti iloa, onnellisuutta tai rakkautta. Se on aika puuduttavaa.

Mä olen alkanut menettää otteeni kaikesta vähänkään merkityksellisestä. Menetin Hänet, ainoan asian jonka takia olen jaksanut yrittää jaksaa seuraavaan päivään. Ainoan asian jonka takia mä olen edes vielä täälä. Mä olen myös menettämässä kaikki vähänkään tärkeät ihmiset. Jos en muuten, niin työnnän ne pois mun luota tahtomatta.

Mä olen ihan yksin. Ja ihan voimaton.

Viikonloppuna junassa seurasin koko ajan junan nopeutta. Mitä lähemmäs pääsin omaa kaupunkiani, sitä enemmän kiinnitin junan nopeuteen huomiota. Seurasin tarkasti mihin kohtaan minun tulisi mennä, että junan nopeus riittäisi mut päästämään pois täältä. Säikähdin itsekkin ajatuksiani. Tiedän nyt kuitenkin sopivan paikan.

Vihaan sitä että jokainen päivä kuluu miettiessä milloin saan siivet, miettiessä kuinka paljon mua sattuu, miettiessä mistä mä saan voimia lisää, miettiessä kuinka parantua, miettiessä milloin pääsen viiltämään.