Parantumisia.

Mä en tiedä.

En tiedä miksen mä näytä pahaa oloani.

Mä voisin näyttää. Voisin antaa sen näkyä, antaa kaikkien tietää. Voisin saada apua, tukea ja rakkautta. Voisin parantua. En kuitenkaan tee niin. Ehken mä ole vielä valmis. Ehkä sitten joskus.

Mä olen päättänyt päivän milloin lähden täältä ajat sitten jo. Merkkasin sen kalenteriin "onnellisin päivä koskaan". Eilen pyyhin sen pois. Eilen päätin että paranen, päivä kerrallaan. Aloitan siitä että en anna itseni luisua yhtään enempää. Päätin ensiksi pitää kynsin ja hampain kiiinni siitä mitä mulla on, ja sitten kun se pysyy jo omin voimin mä aloitan paranemisen.

Ehkä musta on siihen. Tein itselleni tavoitteita, tehtäviä. Ne on typeriä, mutta mulle tärkeitä.

• Lopetan itseni satuttamisen. Ei enää viiltelyä, polttamista, raapimista tai lääkkeitä
• Selvitän itselleni omat tunteeni
• Kerron ihmisille joiden kuuluu tietää, että mulla on paha olla
  
• Hävitän kaikki itsemurhaan liittyvät asiat
• Annan itselleni luvan rakastaa, vihata, pitää ja välittää ihmisistä
• Luotan muihin ihmisiin sekä itseeni
• Päästän ihmiset lähelleni

• Päätän parantua. Pysyvästi.
  

Kaksi asiaa mä olen jo tehnyt. Hävittänyt kaikki itsemurhaan liittyvät asiat. Päättänyt parantua.

Mä pystyn siihen. Ja sittenkun mä olen terve, eräs ihminen voi alkaa välittää minusta! (: