Menin eilen sitten kertomaan Tästä Olosta. Kaduttaa niin kamalasti. Jotenkin tuntui typerältä, omissa korvissa kovin mitättömältä asialta. Ihanku oisin tehny hyvin, hyvin pienestä asiasta naurettavan suuren. Ja loppujen lopuksi asiani sanottuani musta tuntui siltä kuin tukehtuisin. Tuli aivan kamala olo, ihan hirveä. Päässä pyöri vain viiltäminen. Ja ihan vain siksi että kerroin. Näin sen jotenkin aikaisemmin tärkeäksi kertoa Tästä Olosta ihmiselle, johon olen tarttunut liian kovin kiinni. Nyt tajusin, että mä olen pilannut sen kaiken pienen mitä meillä oli.
Nyt mä olen sen ihmisen silmissä varmasti vastenmielinen (varmasti olin aiemminkin, mutta...) ja heikko ja typerä ja lapsellinen. Vihaan eniten ehkä sitä lapsellisuutta, tai sitä kun joku sanoo, että Se Kuuluu Tuohon Ikään. Mihin ikään? Tähän, menneeseen 6 vuoteen ja tulevaisuuteen siihen kunnes kuolen? Vai mihin?
Typerintä on se, että nyt kun kerroin sille ihmiselle, se varmasti hylkää mut. Niin kuin jokainen. Tuntuu kuin mä olisin tarkoituksella tajuamattani rikkonut kaiken. Mulla ei vissiin taaskaan riittänyt ymmärrys siihen, että ei kenenkään elämään kelpaa tälläinen ihminen, Joka Tekee Näin Itselleen ( ja aika paljon muillekkin ).
Välillä toivon yli kaiken, että se ihminen vaan lähtisi. Ja ihan vain siksi että pelkään liikaa. Välillä toivon että se ihminen ei koskaan lähde minnekkään. Ja nyt se lähtee enkä mä osaa päästää irti kuitenkaan ja mä en jaksa näin.
Sanon että kaikki on ihan hyvin.
Nyt mä olen sen ihmisen silmissä varmasti vastenmielinen (varmasti olin aiemminkin, mutta...) ja heikko ja typerä ja lapsellinen. Vihaan eniten ehkä sitä lapsellisuutta, tai sitä kun joku sanoo, että Se Kuuluu Tuohon Ikään. Mihin ikään? Tähän, menneeseen 6 vuoteen ja tulevaisuuteen siihen kunnes kuolen? Vai mihin?
Typerintä on se, että nyt kun kerroin sille ihmiselle, se varmasti hylkää mut. Niin kuin jokainen. Tuntuu kuin mä olisin tarkoituksella tajuamattani rikkonut kaiken. Mulla ei vissiin taaskaan riittänyt ymmärrys siihen, että ei kenenkään elämään kelpaa tälläinen ihminen, Joka Tekee Näin Itselleen ( ja aika paljon muillekkin ).
Välillä toivon yli kaiken, että se ihminen vaan lähtisi. Ja ihan vain siksi että pelkään liikaa. Välillä toivon että se ihminen ei koskaan lähde minnekkään. Ja nyt se lähtee enkä mä osaa päästää irti kuitenkaan ja mä en jaksa näin.
Sanon että kaikki on ihan hyvin.
