Sattuu taas aivan kamalasti. Tekee mieli itkeä, tekee mieli kuolla. Hetken aikaa oli sellainen olo, että kyllä mä selviän tästä. Kuitenkin se olo katosi. Se katoaminen johtui siitä, että pelkäsin että eräs ihminen hylkää mut, pelkäsin että en kelpaa sen elämään.
Välittäminen on kamalaa. Varsinkin jos ei osaa välittää oikein. Yleensä kun välitän jostain ihmisestä tuska helpottaa vähän. Ei se paha olo katoa minnekään, sitä ei vain tule ajatelleeksi samalla tavalla kun on joku josta välittää. Kuitenkin nyt, kun välitän kahdesta uudesta ihmisestä (olipa typerästi sanottu) tuntuu vaan siltä, että olo pahenee. Eikä sen pitäisi mennä niin.
Ihmiset joista välitän eniten satuttaa mua usein nykyään, enkä mä koskaan kykene sanomaan sitä. Tuntuu typerältä valittaa siitä, mutta mä en vaan kestä enää. Ja en usko että ne ihmiset edes tajuavat kuinka paljon ne satuttavat. Voi toki olla, että kuvittelen vaan. Kun oon kuulemma siinä iässä että kuvittelen kaikkea...
