Viilsin äsken.
Ei mulle muuta taida kuulua. Oikeastaan ainahan mulle kuuluu tuota samaa. On aina kuulunu ja kuuluu varmaan loppuun asti.
Mä en kuulemma tule koskaan saamaan ketään ihmistä ja jos saan, niin sitä ihmistä kuulemma käy sääliksi, koska mä olen niin kamala. Ok, no olenhan mä, muttei siitäkin tarvis muistuttaa, muistan sen toki muutenkin.
Mä olen edelleen ihan hukassa erään ihmisen kanssa. Koitin kahden viikon ajan päästää irti, mutta en onnistunu ja soitin viimein. Ja sen jälkeen en oo pystyny elämään. Ja oon helvetin väsyny pelkäämään koko ajan että en kelpaa.
En tahtois viiltää. Enkä olla olemassa. Enkä elää. Enkä välittää.
Haluisin kuolla.
Ja ehkä viiltää vähän.
ihanvähänvaanuudestaan
