Eilen kipuili ja ahdisti.
Lähdin yömyöhään käyttämään koiraa pienellä ulkoilureissulla ja innostuinkin sitten lähtemään pidemmälle lenkille. Juuri ennen lenkkiä olin viiltänyt ja luulin typeryyksissäni, että haavat on sulkeutuneet sen verran etteivät vuoda ja en laittanut niihin mitään sidettä. Lenkillä sitten oli farkut aivan veressä (minä typerys) ja tuli kiire kotiin housuja vaihtamaan.
Ulkona tuli äkkiä sellainen kovin onnellinen olotila. Hymyilytti, vaikka satoi vettä ihan kamalasti. Avasin jopa hiukset ja annoin niiden kihartua rauhassa vesisateessa, jota en koskaan tee normaalisti. Kävelin vielä paljain jaloin pitkin katuja ja olin välittämättä mitä muut ihmiset ajattelevat. Hetken ajan tuntui ihan siltä kuin mä en koskaan olisi ollutkaan kipeä.
Mutta sitten se onnellisuus katosi.
