tykkään susta niin paljon ettei siinä oo mitään järkee

En saa ilmaa. En pysty ajattelemaan. Tuntuu että kuolen tähän oloon. Tuntuu niin pahalle menettää. Tuntuu vielä pahemmalle ettei kelpaa. Mä niin kovasti välitin. Ja välitän. Ja tulen varmasti välittämään. Tiesinhän mä alun alkaenkin että en mä oo ansainnu mitään hyvää. En ketään kenestä oikeesti välitän.

Yhdeksän kuukauden aikana on vastaan tullu vaikka minkälaista ihmistä, ihmisiä jotka on täydellisyydellään meinannu pakahduttaa mut ja silti en oo halunnu olla niiden kanssa. Ihmisiä jotka on palvonu maata mun jalkojen alla, mutta silti se ei oo kelvannu mulle. Enkä mä ole koko aikana välittänyt paskaakaan siitä kenen kanssa oon ja mitä teen. Välittänyt mistään mitään. En oo kertaakaan katsonu eteenpäin ja ajatellu että nyt on helpompi olla.

Ja tietenkin kun mä löydän sen ihmisen ihan sattumalta, melkein mahdottomalta tuntuneen tilanteen jälkeen ja olo on kerrankin ihan hyvä niin tietenkään mä en kelpaa. Tietenkin menetän. Sanoin tän kaiken ääneen ennenku mitään edes tapahtu. Ai hyvä jumala kerro mulle miksen mä kelpaa? Miks mä en koskaan saa sellasen ihmisen kanssa jonka haluun. En haluu päästää irti.

Sun kanssa oli helppo hengittää.
En päästä irti.

Saatan kuolla tähän oloon.



ps. tuijotan terää ja vuoron perää tyhjää viesti kenttää. miten mä saan kaiken muuttumaan?


enjaksalukeetätäpaskaaläpi, olkoo virheitä