Mä en saa itseäni kasaan. Mä olen epäonnistumisia täysi. Kykenemätön mihinkään.
Ihmiset ympärillä puhuu tulevaisuudesta. Huomisesta, ensi viikosta, keväästä, kesästä, syksystä ja ensi joulusta. Kaikki on niin tulevaa. Ihmiset sanoo että, mennään sitten syksyllä taas mökille! Lähdetään kesällä reissuun! Kesällä voidaan tehdä kaikkea kivaa. Ensi talvena ollaan lumisotaa ja luistellaan. Nyökyttelen. Vähän ehkä hymyilen.
Ne ei tiedä että niitä hetkiä ei koskaan tule olemaan. Jos ne oikeasti välittäisivät musta, ne olisivat mun kanssa juuri nyt, eläisivät tässä hetkessä ja nauttisivat näistä ajoista. Mutta ne eivät välitä.
Ystävä sanoi tänään mulle, että se tietää mikä saa mut jäämään tänne. Sanoi tietävänsä parannuksen. Se sanoi, että mä en itse voi parantua koskaan, enkä mä itse päätä jäädä tähän maailmaan. Jonkun toisen kuulemma täytyy päättää parantaa mut. Jonkun toisen täytyy päättää että mä en lähde täältä. Kaveri saattoi olla oikeassa. Tai hyvin väärässä. Epäilen että se on väärässä.
En tahdo olla yksin.
1 kommentti:
Lämmin halaus ja rutistus<3
En tahtoisi, että olet yksin..
Koita jaksaa..
En osaa sanoa muuta..
Lähetä kommentti