Jokainen päivä tuntuu aina nykyään samalta. Samat pyynnöt, samat katseet. Jokaiseen päivään kuuluu vähän itkua ja itsensä satuttamista. Ja aina paljon ikävää. Tekee joka päivä enemmän ja enemmän mieli kuolla. Kun kaikki on niin kamalan raskasta.
Äiti taas tänään kertoi kuinka arvoton mä oon. Koko päivän se vaan haukku mua ihan kamalilla sanoilla. Ja se tarkoitti jokaista sanaa ja jokaisen sanan kohdalla se oli oikeassa. Kyllähän mä olen laiska, itsekeskeinen, kusipää, huora, vinkuja, vainoharhainen, teeskentelijä, paska ja kaikkea muuta. Muistan kyllä ihan muistuttamattakin sen, että en ansaitse elää.
Yritän niin kamalan kovasti ja silti en kelpaa.
Enkä mä jaksa enää.
