lose you tonight

Täytyisi pystyä paljoon ja olla jotakin.
Nytkin olen oman elämäni eteismatolla lähdössä etsimään sitä oikeaa elämää.
Silloin kuuluisi olla onnellinen, kuuluisi olla onnellinen myös silloin kun on rakastunut johonkin,
kun omistaa ystävän, tietää mitä haluaa isona ja oikeaan elämään on kaikki eväät.
Mun kuuluisi siis olla varsin onnellinen.

Mulla on ihan kaikki mitä mä tarvitsen. Ja kai vähän enemmänkin.
Mulla on suunnitelmia, haaveita ja unelmia.
Jokainen niistä on yhtä uskomaton, yhtä epärealistinen.
Unelmoin töistä kehitysmaissa, yksinäisistä travellauksista ympäri maailmaa
seurana vaan haalistunut rakkaus Häneen.
Haaveena reissut tuntemattomaan ilman määränpäätä ja paluupäätöstä.

Mulla on kaikkea, paitsi uskoa itteeni.
Mun tulisi uskoa että pärjään elämässä,
vaikka Hän ei rakastaisikaan mua yhtään ja vaikka me ei enää koskaan tavattais.
Uskoa että jos mä vaan yritän kovasti, mäkin olen jokus vielä jonkun arvoinen.

Ja ihan oikeasti mä kuolen tähän oloon ennen kuin oon edes päässyt rappukäytävään asti.
Ja ainoana asiana, mitä mulla on, on mun haalistunut ja rikkinäinen rakkaus Häneen.